Ilon kautta epämukavuusalueelle – näin rohkaiset suullisen kielitaidon käyttöön
Artikkeli11.9.2019

Ilon kautta epämukavuusalueelle – näin rohkaiset suullisen kielitaidon käyttöön

Suullinen kielitaito on yksi kielenopetuksen tärkeimmistä osa-alueista. Suomen kielen opettajat ja Sainpas sanottua -oppimateriaalin tekijät Hanna Paloneva ja Sirpa Häggblom kertovat, kuinka uuden kielen oppijoita voi rohkaista käyttämään suullista kielitaitoaan ja jakavat omia vinkkejään oppitunneille.

Kommunikoiminen on mielestämme koko kielenopetuksen keskeisin asia, ja puhumisen harjoitteleminen erityisen tärkeää, koska puhumistilanteet ovat usein nopeita ja yllättäviäkin. Kirjoittamiseen verrattuna apuvälineitä ja aikaa on käytettävissä vähemmän, mutta silti vähemmällä tuotoksella on mahdollista reagoida onnistuneesti ja näin myös kommunikoida enemmän. Tämä vaatii alkuun sekä oppijalta että myös keskustelukumppaneilta epätäydellisyyden sietämistä.

Oppiakseen puhujan on usein oltava puhetilanteissa yksin: hän ei voi välttämättä turvautua sanakirjaan tai tarkistaa sanoja netistä. Pitää luottaa omaan osaamiseen ja reagoida senkin uhalla, ettei kieli ole täysin virheetöntä. Jos kynnys puhua kasvaa liian suureksi, keskustelutaito saattaa jäädä kirjallisesta osaamisesta huolimatta näennäiseksi taidoksi. Toimiva käyttökielitaito vaatii uskallusta ottaa kirjaimellisesti uusi kieli käyttöön eli osaksi arkista kommunikaatiota.

Ilon kautta epämukavuusalueelle

S2-opettajan tärkein tehtävä on olla vaivihkaa ”psyykkinen valmentaja”. Oppijat täytyy saada rentoutumaan ja uskaltautumaan epämukavuusalueelle ilon kautta. Kaikki alkaa siitä, että oppitunneille olisi luotava turvallinen ilmapiiri. Oppijoiden tulisi myös löytää motivaatio kommunikoida juuri suomeksi muiden kielten sijaan. Puhumaan rohkaiseminen voi olla erityisen vaikeaa, jos ryhmä kommunikoi ”todellisissa asioissa” eli esimerkiksi tauoilla sinnikkäästi englanniksi tai jollakin muulla yhteisellä kielellä.

Puhumaan opettamiseen ja puhumiseen liittyy aina myös ääntäminen ja sen opettaminen. Ääntäminen on jopa haastavin ja tietyllä tapaa herkin kielenoppimisen alue, koska siitä saatu palaute voi tuntua henkilökohtaisemmalta kuin esimerkiksi kieliopin hallintaan liittyvä palaute. Siksi myös ääntämisen harjoitteleminen systemaattisesti aivan ensimmäisten oppituntien jälkeenkin on ensisijaisen tärkeää. Ääntämisen onnistuminen vuorovaikutuksessa vaikuttaa suoraan siihen, miten hyvin kommunikoiminen sujuu, ja sitä kautta myös oppijan minäkuvaan.

Oppitunneilla saa mokata

Opettaja voi rohkaista oppijoita käyttämään suullista kielitaitoa eri tavoin. Kukin opettaja toimii luonnollisesti oman persoonansa pohjalta, joten hyviä tapoja on varmasti yhtä monia kuin meitä opettajiakin on. Vaikka luulisi, että on itsestään selvää, että tunnilla saa mokata, siitä pitää silti muistaa sanoa jokaisella kurssilla. Yhdessä voidaan nauraa sille, miten hankala sana, äänne tai rakenne tulikaan kohdalle. Tilanteet ja nauru syntyvät aina kussakin tilanteessa, eikä niitä voi etukäteen suunnitella.

Opettaja voi myös itse heittäytyä mokaamiselle alttiiksi ja tällä tavoin tehdä kaikkensa, jotta opiskelijat rentoutuisivat ja samalla tuntisivat olonsa turvalliseksi. Opettaja voi esittää tietämätöntä, jos tällaisen roolin ottaminen tuntuu luontevalta, esim. retkellä ”ei osaa käyttää navigaattoria”, vaan opiskelijat tekevät sen itse. Opettaja voi myös heittäytyä harjoittelemalla ääntämään hänelle vieraiden kielten äänteitä luokassa.

Sainpas sanottua -oppimateriaalissa olemme keskittyneet arjen teemoihin, joiden sanaston ja perusrakenteiden uskomme olevan tuttuja jo muusta opetuksesta. Materiaali on suunniteltu tukemaan ja täydentämään muuta kielenopetusta eikä käytettäväksi pelkkänä itsenäisenä suomen oppikirjana. Tällä tavoin osittain kertaamme vanhaa jo aiemmin opittua ja pyrimme aktivoimaan kommunikointia arjen tilanteissa. Teeman sisällä tehtäviä on mekaanisista soveltaviin, jotta opettajalla on valinnanvaraa tehtävien käytössä sen mukaisesti, kuinka hyvin ryhmän opiskelijat pystyvät soveltamaan oppimaansa. Mukana on sekä toistoa ja kertausta että uutta - varsinkin - sanastoa.

Vinkit suullisen kielitaidon harjoitteluun

  • Puhumaan ei taida oppia kuin puhumalla, ja valitettavasti lukuisten yritysten ja myös mokien kautta. Varsinaisesti pakottamalla ei pääse mihinkään, mutta silti opettajan täytyy vähän hyväntahtoisesti töniä oppijoita epämukavuusalueelle. Miten se tehdään, on työmme ikuinen haaste, mutta se myös tekee työstämme kiinnostavaa kerta toisensa jälkeen.

  • Tiedämme varmasti kaikki, että vuorovaikutuksessa paraskin oppimateriaali tai tuntisuunnitelma voi jossakin hetkessä tai porukassa olla toimimaton. Toisaalta uusi harjoitus ei välttämättä avaudu opiskelijoille heti ensimmäisellä kerralla, joten opettajan ei heti kannata luovuttaa, vaikka uudenlainen tapa tehdä ei saisi heti ensi minuuteista lähtien kritiikitöntä vastaanottoa.

  • Joskus esimerkiksi mekaanisella tehtävällä aloittaminen voi tuntua opettajasta liian yksinkertaiselta ja hölmöltä, mutta toisinaan se voi kuitenkin avata opiskelijoiden estoja. Ensimmäinen askel on avata suunsa edes jollakin tavalla, ja monelle tämäkin voi olla jo suuri ja jännittävä askel.

  • Uskomme, että tärkeimpiä avaimia ovat aina toisto ja ilo. Näihin kahteen sanaan taitaakin tiivistyä suomen kielen opettajan työn ydin.

Hanna Paloneva
Suomen kielen opettaja
Sirpa Häggblom
Suomen kielen opettaja
Uutiskirje14.8.2019

Finn Lecturan elokuun uutiskirje

Artikkeli8.7.2019

Joko olet tutustunut opettajan esitysmateriaaliin? Katso video!

Uutinen8.7.2019

Asiakaspalvelu suljettu 8.7.–19.7.2019